Merkityksen merkitys… (18.12.2017)

Otteita matkan varrelta, työelämästä ja vähän muualtakin..

Tämä Joulunpyhiä kunnioittava blogi käsittää työelämään liittyvää merkityksellisyyden kokemusta, sen puutteen ilmenemisen mahdollisia muotoja ja viime kädessä onnellisuutta ja sen suhdetta merkityksellisyyteen.

 

1) Työn tutkimus ja työtehtävien suunnittelu (työvaiheiden määrittely) on pitkään keskittynyt työnjakoon, erikoistumiseen sekä tehokkuuteen ja näiden kautta työn tuottavuuteen.

Tuottavuuden maksimoinnin on huomattu johtavan työntekijöiden työtyytyväisyyden rapautumiseen tai vaihtuvuuteen. Ryhdyttiin kiinnittämään huomiota työntekijöiden motivaatioon ja työmotivaation osatekijöihin.

Tietenkin motivaation lisääjiä alkoi kehitellä muut kuin käyttäytymistieteen tai organisaatiopsykologian asiantuntijat – lähinnä liikkeenjohdon ns. asiantuntijat. Näin pääsivät palkitsemis- ja työntekijöiden motivointimenetelmät pahasti kieroutumaa.

Keppi ja porkkana periaate on tuottanut todennäköisesti enemmän pahoinvointia työelämässä kuin mikään muu johtamisen ”ismi”.

Niinkin tuore kuin vuonna 1976 julkaistu organisaatiokäyttäytymisen (Organisational theory)  tutkimus paljasti varsin selkeästi 5 ominaispiirrettä joilla oli merkittävä positiivinen vaikutus työtyytyväisyyteen ja työhön sitoutumiseen sekä samalla vähensi hailtallista käyttäytymistä (kuten vaihtuvuus). (Hackman, J.R., Oldham, G.R.: Motivation through the Design of Work: Test of a Theory Organizational Behavior and Human Performance 16, 250-279 (1976))  Nämä viisi ominaispiirrettä ovat:

Työn vaihtelevuus (vs. monotonisuus) Useita erilaisia aktiviteetteja jotka vaativat moninaisten taitojen/kykyjen soveltamista.
Työn ”identiteetti” Työtehtävän tulee muodostaa järkevä looginen kokonaisuus, sillä on selkeä alku ja lopputulokset (työn tulokset) ovat vaivatta havaittavissa (mitattavissa).
Tehtävän tärkeys Miten työ liittyy kokonaisuuteen, ja sillä on merkitys kokonaisuuden tai muiden työntekijöiden osalta. Toisin sanoen, jos työtä ei hoidettaisi tai tehtäisi sillä olisi selvät suorat ja välilliset vaikutukset ympäristöön.
Itsenäisyys (autonomia) Missä määrin työnsuorittamisen tapa ja järjestys  sekä ajoitus tai priorisointi on itsensä työn suorittajan määriteltävissä. (Vastakohtana ”ihminen on pelkkä koneen jatke”. Vrt. Chaplinin  Nykyaika?)
Palaute Missä määrin työsuoritteesta (määrä/laatu) saa tai voi saada halutessaan suoraa ja yksiselitteistä sekä rehellistä palautetta.

Näiden viiden ominaispiirteen ohjaamat kriittisimmät psykologiset mielentilat tai vaikuttimet  ovat saman tutkimuksen mukaan:

  1. Työn merkityksellisyyden kokemus
  2. Kokemus vastuusta työn suoritteisiin tai aikaansaannoksiin (ml. vaikutusmahdollisuus)
  3. Ja työn tulosten vaikutuksesta lopputulokseen (osana kokonaisuutta)

Humphreys et al. totesi vuonna 2007 julkaistussa artikkelissaan että kaikkein voimakkain näistä kolmesta oli Työn merkityksellisyyden kokemus. (Humphrey, S.E., Nahrgang, J.D., Morgeson, F.P.: Integrating Motivational, Social, and Contextual Work Design Features: A Meta-Analytic Summary and Theoretical Extension of the Work Design Literature. Journal of Applied Psychology 92, 1332-1356 (2007))

Edellä mainituista viidestä ominaispiirteestä kolme ensimmäistä – työn vaihtelevuus, identiteetti ja tärkeys – korreloi voimakkaimmin merkityksellisyyteen, myös työn itsenäisyys ja palaute vaikuttavat ainakin välillisesti.

Edellisten lisäksi useissa tutkimuksissa on havaittu että suhde työtovereihin vaikuttaa merkittävästi työn merkityksellisyyden kokemukseen. Yleiskäsitteenä tälle voisi puhua sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. Kun oma työtehtävä on osa suurempaa kokonaisuutta, on myös tärkeää tiedostaa kuuluvansa osaksi isompaa organisaatiota ja ymmärtää roolinsa siinä.

Mihin siis tähtäävät, ja käytännössä mihin johtavat, erilaiset taloudelliset kannustimet, työkokonaisuuksien pienempiin osiin pilkkominen ja pelkän kustannustehokkuuden tavoittelu?

 

2)  Työterveyslaitoksen erään (v. 2003 tai 2004) tehdyn tutkimuksen mukaan pitkäaikaisiin sairaspoissaoloihin – ja niiden muutokseen tutkimusryhmässä – korreloi voimakkaimmin seuraavat tekijät:

  1. Mahdollisuuteen oppia uutta ja kehittää nykyisiä taitoja (omaan tahtiin)
  2. Mahdollisuus urakehitykseen (huom! tämä ei tarkoita ylennystä, myös vertikaali urakehitys)
  3. Palaute ja vaikutusmahdollisuudet
  4. Työolosuhteet, mm. työpaikan jatkuvuus/turvallisuus sekä työn ja vapaa-ajan suhde

Työpaikoilla tai yksiköissä joissa nämä asiat koettiin myönteisemmin oli (tilastollisesti) merkittävästi vähemmän pitkäaikaisia poissaoloja.

Kolmella ensimmäisellä tekijällä voidaan olettaa olevan selkeitä yhtymäkohtia työntekijän omaan arvomaailmaan, tavoitteellisuuteen ja käsitykseen omasta itsestään. Yksilölliset erot tärkeydessä ja tavoitteiden laadussa ja määrissä voivat olla selkeitä (=suuria). Kun näiden neljän tekijän osalta työntekijän (yksilölliset) odotukset eivät täyttyneet, ne vaikuttivat oman itsen merkityksellisyyden kokemukseen.

 

3) Daniel Pink kirjassaan ”Drive” murskaa lukuisin käytännön esimerkein ja tutkimusten avulla keppi ja porkkana palkitsemis- ja motivointimallit.

Hän osoittaa tieteellisin menetelmin että ”palkitseminen” itse asiassa rapauttaa ihmisten luontaista sisäistä motivaatiota (intrinsinc motivation).

Daniel Pink tiivistää kannustinvetoisen ja motivointilähtöisen johtamismallin kolmeen osatekijään:

  1. Autonomy – itsenäisyys, itsemääräämisoikeuden ja vaikuttamismahdollisuuden nimissä.
  2. Mastery – taitajuus ja kyky selvitä tehtävästä, into olla hyvä siinä mitä tekee ja kehittyä vielä paremmaksi.
  3. Purpose – tarkoitus (~=merkitys), oma tekemisemme on osa jotain suurempaa kokonaisuutta.

 

4) Onnellisuus ja merkityksellisyys eivät ole sama asia…

Keskivertoihmisinä me kaikki toivomme itsellemme ja läheisille onnellista elämää.

Onnellisuuden ja merkityksellisyyden eroja kuvaa parhaiten:

Saa sen mitä tarvitsee ja halajaa. Tarpeiden ja toiveiden täyttymys on selkeä onnellisuuden lähde, mutta niiden korrelaatio merkityksellisyyteen oli lähes olematon. Voisi sanoa että terveet ihmiset ovat todennäköisesti onnellisempia kuin sairaat, mutta sairauden vaivaaman ihmisen elämä ei tietenkään ole merkityksetöntä.

Mennyt, nykyisyys ja tuleva. Onnellisuus on nykyisyyteen sidottua. Merkityksellisyys useimmiten linkittää menneen nykyiseen ja tulevaan. Ihmiset jotka ”elävät menneessä” tai ”unelmoivat jatkuvasti tulevasta” ovat onnettomampia kuin ne jotka elävät tässä hetkessä.

Sosiaalinen verkosto/kanssakäyminen. Yhteydenpito muihin ihmisiin on molemmille kokemuksille tärkeää polttoainetta. On kuitenkin havaittavissa selkeitä eroja ihmissuhteiden luonteessa. Syvät juurevat suhteet esim. perheen sisällä tuovat elämään merkityksellisyyttä, kun taas yhteinen aika ystävien kanssa korreloi voimakkaammin onnellisuuden kanssa.

Vastoinkäymiset ja stressi. Merkityksellisyys arvioidaan voimakkaammaksi kun elämässä kohdataan enemmän vastoinkäymisiä, ikäviä tapahtumia ja huolenaiheita, joilla on onnellisuutta vähentävä vaikutus. Lasten kasvatus voi olla ilahduttavaa, mutta siihen voi liittyä paljon stressiä – ja täten merkityksellisyyttä – eikä pelkästään onnea. Stressittömyys voi lisätä onnellisuuden tunnetta – kuten eläkkeelle jäännin myötä – samalla kuitenkin merkityksellisyys vähenee.

Onnellisuus linkittyy enemmän saamiseen kuin antamiseen, merkityksellisyyteen liittyy taasen enemmän antamista kuin saamista. (giver vs. taker).

 

5) Loppukevennyksenä: Merkitys ja syy

Ellen Langerin (Harvard) tutkimus, miten ihmiset saadaan tekemään pieni palvelus tai antamaan etusija toiselle ”omalla kustannuksella”. Koehenkilöt eivät tienneet olevansa koehenkilöitä. Asetelma oli sellainen että kun yliopiston eräälle kopiokoneelle syntyi odotusjono tutkimusavustaja lähetettiin kysymään jonottajilta voisiko avustaja kiilata jonossa.

Kysymys tai pyyntö saada kiilata jonossa esitettiin kahdella eri tavalla:

1) ”Anteeksi, minulla on viisisivuinen asiakirja, voinko käyttää kopiokonetta?”

Jonossa olija antoi paikkansa n. 60%:ssa tapauksista.

Toinen tapa kysyä oli

2) ”Anteeksi, minulla on viisisivuinen asiakirja, voinko käyttää kopiokonetta koska minulla on kiire?” Tässä lauseessa oli siis tarkalleen sama pyyntö ja sen lisäksi annettiin syy ”minulla on kiire”.

Jonossa olija antoi paikkansa 94%:ssa tapauksista.

Tutkimuksen kannalta mielenkiintoisin tulos on ehkä se, kun kysymystä vielä kerran muokattiin seuraavaan versioon

3) ”Anteeksi, minulla on viisisivuinen asiakirja, voinko käyttää konetta koska minun täytyy kopioida?”

Kysyjällä oli täysin triviaali syy – tottakai kopiokoneella kopioidaan – itse selityksen tai syyn antaminen riitti – JA 93%:a antoi kysyjän ”kiilata”.

Triviaalikin ”syy” voi olla varsin merkityksellinen tekijä….

 

Antakaa itsellenne merkityksiä ja läheisille onnellisuutta!

Hauskaa Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2018!

The BadAssBoss

p.s. ”Lahjansaaja antaa lahjanantajalle lahjanantamisen lahjan!”

 

Takaisin