Organisaatio on ongelma ja hyvä pomo on tarpeeton! (2.11.2017)

Organisaatio on kokoelma huolenaiheita.

Organisaatiokäyttäytymisen ensimmäisellä oppitunnilla opittua: ”Organisaatio on etukäteen laadittu joukko valintoja jotka etsivät toiminnan ongelmia. Organisaatio on kokoelma huolenaiheita ja tunteita jotka etsivät päätöksentekotilanteita joissa nämä huolenaiheet ja tunteet voisivat todentua. Organisaatio on joukko ratkaisuja jotka etsivät huolenaiheita omaksi vastavoimakseen ja päätöksentekijät etsivät päätösvallalleen käyttökohteita.”  [M. Wheatley – Leadership and The New Science, 2011].

 

Big Data tappaa luovuuden ja osaamisen ilon.

Isoja ja pieniä organisaatioita halvaannuttaa sääntömääräisyys ja kontrollien määrä. Laatujärjestelmät tappavat luovuuden ja latistavat asiakaskokemuksen. Jostain syystä kuvitellaan että big data ja analytiikka korvaavat terveen järjen ja luovuuden – ja kai alttarilla on myös intuitio.

Ketteryys edellyttää että tavoite on mielessä muttei tähtäimessä.

Suunnitelmallisuus ja sääntömääräisyys on mennyt niin pitkälle että sen vastapainoksi on jouduttu opettelemaan Lean-ajattelua ja agile-metodeja. Ennen vanhaan ensin tähdättiin ja sitten laukaistiin, nykyään ensin laukaistaan ja sitten tähdätään – niin sodassa kuin liike-elämässäkin. Tällainen malli edellyttää luovaa kurinalaisuutta ja kurinalaista luovuutta.

 

Jos et tiedä minne haluat niin sinne myös päädyt – ellet ole tosi ketterä.

Tietotekniikan puolella huomattiin että usein ammutaan ”liikkuvaan maaliin” – huteja tuli ja se kävi kalliiksi. Yhtenä ratkaisuna ongelmaan oli laatia yksityiskohtaiset vaatimusmäärittelyt, jolloin asiakkaan mielenmuutos ja maailman muuttuminen oli erillislaskutettavaa ja raskaan muutoksenhallintaprosessin polttoainetta. Vaihtoehtona oli perustaa koko projekti tehokkaalle muutoksenhallintaprosessille – varsinaiselle evoluutioteorialle siis. Ketterät menetelmät ja Lean-ajattelu osoittautuivat loistaviksi toimintaperiaatteiksi kun ostaja ei etukäteen tarkalleen tiennyt mitä haluaa. Ja ostaja ei koskaan tiedä etukäteen tarkalleen mitä haluaa. Moni luulee tietävänsä, mutta ammattilaiset tietää luulevansa.

 

Laatu(järjestelmä) & Metodologia vs. Lean & Agile.

Arvokkaat laatujärjestelmät ja QA eli Quality Assurancen ”laadun valvonta” -funktiot lyövät avokämmenellä päin kasvoja agile- ja lean -menetelmiä. Lean & Agile maailmassa ja mallissa ei ole ”pyhiä lehmiä” joita asiantuntijat ja työntekijät eivät voisi haastaa, laatujärjestelmissä etukäteen päätetty toimintatapa on se ainoa oikea. Suomalaiselle insinööri-mentaliteetille ja johtamismallille on kauhistus jos ei ole olemassa yhtä (ja ainoata) oikeaa toimintatapaa tai mallia.  L&A malliin siirtymisen myötä johtajat ja esimiehet joutuvat perustelemaan olemassaolonsa uudelleen omille pomoilleen, omille alaisilleen ja mikä tuskallisinta – myös itselleen – eli henkisesti vetämään ranteet auki. Niinpä moni Lean-projekti kaatuu ihan omaan insinöörilaatuiseen mahdottomuuteensa. Leanissä muutetaan ensin ajattelutapaa sillä se muuttaa toimintatapoja – ei päinvastoin.

 

Suomessa ei parisuhteissa eikä työpaikoilla paljon puhuta eikä pussata – vai pussataanko?

Paradoksi tai ristiriita on siinä, että pomoja opetetaan tai he omasta epävarmuudestaan johtuen haluavat kontrolloida lähes kaikkea. Parhaassa työiässä olevia sukupolvia johdetaan tehokkuuteen autonomialla ja valtuuttamalla sekä vastuuttamalla – ei kontrolloimalla. Homman pitäisi perustua luottamukseen, tehokkaaseen vuorovaikutukseen ja ammattiylpeyteen (parisuhteessa toki terveeseen itsetuntoon). Tieteellisen johtamismallin mukainen pyhä kolminaisuus ”Suunnittele – Toteuta – Valvo” eivät pelitä. Luottaa pitäisi, mutta kun itseluottamuskin pettää, puhua pitäisi mutta kun asiantuntijoiden jargonista ei ymmärrä (voi vahingossa paljastaa oman tyhmyytensä)! Pussaaminen? No – aina voi yrittää edetä pomotason peppua pussaamalla. ”Poski”suudelmat kun ovat niin muodissa.

 

Pomoista seurustelu-upseereita/seuranaisia?

Työntekijöiden hyvästä yhteishengestä, hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä huolehtiminen on kova haaste. Se ei ole esihenkilön tehtävä. Esihenkilön tärkein tehtävä on koulia, runnoa ja psyykata jokainen asiantuntija, työntekijä ja tiimi lukemaan  palautetta ympäristöstään (ja erottamaan kriittinen palaute positiivisesta). Palautetta on yltäkylläisesti koko ajan kaikkialla – vähän niin kuin maan vetovoima l. gravitaatio. On vain opittava lukemaan palautetta. On turha kuvitella että pomot kerkeisivät kehumaan ja kannustamaan alaisiaan kaiken aikaa, helpoimmalla pääsee kun opettaa alaiset itse-motivoituviksi. Vertaus: Älä vie kalaa nälkäiselle,  opeta hänet kalastamaan. Paradoksaalista on että parhaat pomot tekevät itsensä kaikkein tarpeettomimmiksi.

 

Ystävällisin terveisin,

The Bad Ass Boss

 

Takaisin